Eläke on peruttu. Alkuvuodesta totesin jo kerran ääneen, että tarviiko eläkejuhlia pitää kun isoin tavoite mikä tässä eläkehommassa oli tarkoitus on toteutunut. Mua ei tarvita. Voin olla missäpäin maailmaa tahansa ja firmat pyörivät vaikka en tekisi töitä. Tämä oli mun suurin tavoite kun saavutan 30vuoden iän. Siinä on vaan varsinkin tänä vuonna kasvanut iso ristiriita sisälläni, vaikka haluan olla vapaa niin mitä lähemmäs eläkejuhliani on menty niin sitä enemmän olen huomannut että mun veri vetää tähän lajiin. Yritin sanoa ei ja sanoinkin moneen projektiin, mutta se ei tuntunut sydämessä hyvältä loppujen lopuksi. Mä rakastan uuden perustamista, mä rakastan sitä neuvottelua, ideointia, vääntöä, häsäämistä ja kehittämistä uuden ympärillä.
Kävin parin kuukauden ajan kovaa kamppailua pääni sisällä, että onko tämä väärin itseäni tai muita kohtaan. Koin, että on väärin olla tekemättä jotain mitä rakastaa vaikka kuinka on puhunut eläkkeestä ja julkisesti haipannut eläkkeelle jäämistä. Tosin eläkkeelle jäämiseni ei ikinä tarkoittanut sitä, ettenkö saisi tehdä, mutta määritelmässäni:
1. minä en olisi vastuussa käytännön asioista, vaan yritykset menevät eteenpäin ilman minua
2. Voin olla vapaa missäpäin tahansa
3. Tienaan tarpeeksi rahaa perheelleni vaikka en tekisi mitään
Mutta
Jos perustan uutta, niin on lähes mahdotonta olla visioimassa ja samaan aikaan olla ottamatta mitään vastuuta käytännöstä ja tämä oli se ristiriita. Täsä kävin kamppailua jossa päädyin siihen, että aikuinen ihminen voi muuttaa mieltään ja löytää itsensä uudelleen ja kirkastaa tavoitteitaan. Tärkeimmässä kuitenkin olen onnistunut, yritykset pyörivät vaikka minä en olisi tekemässä mitään.
Rahallisesti en onnistunut myöskään, joka osittain johtuu siitä että haluan perustaa koko ajan uutta, tämä maksaa ja täten on vaikeampaa maksaa hyvin itselleen + investoida isosti kehitykseen ja uusiin firmoihin. Toiseksi se johtuu vahvasti pahasta epäonnistumisestani Ruotsissa joka raskauttaa edelleen suomen yhtä yhtiötä ja konkurssisotku on vienyt turhaan energiaa, rahaa ja aikaa muusta touhusta.
Jos antaisin prosenttiosuuden onnistumiselleni oman tavoitteeni kanssa jäädä eläkkeelle, niin antaisin 80% onnistunut, mutta jos arvioisin sitä että kuinka ison oivalluksen tajusin ja uskalsin myöntää että mä elän ja hengitän tätä touhua niin tavoitteeni antoi yli 100% mitä siitä odotin tulevan.
Summasummarum sekavan mikkelitekstini jälkeen, vaikka en jää eläkkeelle, niin olen erittäin onnellinen ja iloinen asettamastani tavoitteesta jonka loin 25vuotiaana. Nyt juhlin elämää, unelmien toteuttamista ja matkaa jonka olen saanut kulkea upeiden ihmisten ympäröimänä.
Jatkakaa unelmoimista, uskokaa niihin, kirkastakaa niitä matkalla ja on ihan ok jos vaihdat pläänejä.
Kohti unelmia!